perjantai 30. joulukuuta 2016

Finland vs UK

Kirosin tuossa taas kerran suihkuni alimpaan helvettiin ja sain siitä idean tähän postaukseen. Mitä olen kaivannut Suomesta ja mitä tulen kaipaamaan Briteistä palattuani Suomeen. Jätetään nyt laskuista suurimmat itsestäänselvyydet kuten poikaystävä, perhe, ystävät (molemmissa paikoissa), oma koti ym. ja keskitytään epäolennaisempiin hömpötyksiin.

Mitä ehti tulla ikävä Suomesta:
  • No se perinteinen - ruisleipä, Britannia on kyllä yksi valkoisen pullammössön luvatuista maista
  • Lattialämmitys
  • Vuorokauden ympäri toimiva lämmitys
  • Laadukkaat materiaalit vaatteissa
  • Rahka
  • Normaali raejuusto
  • Polkupyörä
  • Se että sängyn(/sohvan) ja keittiön välin voi taittaa alusvaatteisillaan pelkäämättä, että outo kiinalainen kämppis yllättää sinut Ben&Jerrys hakemassa Ben&Jerrys purkkia siihen aikaan kun pitäisi olla jo nukkumassa
  • Lakujätski
  • Hyvä suklaa
  • Sauna
  • Rajaton mobiilidata
  • Wifi junissa

Mitä tulen ikävöimään Briteistä
  • Meal deal
  • Subwayn hinnat, 3,5€ kanasalaatista!!
  • Primark
  • Ostosmahdollisuudet - kiitos brexit ja edullinen punnan kurssi
  • Opetustyyli
  • my.mmu, kaikki tarpeellinen moodlesta sähköpostiin ja kalenteriin yhden kirjautumisen takana
  • Osaamistani kunnioittavat opettajat
  • Asuntolan huolettomuus
  • Halvat palvelut
  • Monipuolisuus
  • Halvat junaliput, terkkuja VR:lle
  • Toimiva junaverkko, terkkuja VR:lle part. 2
  • Ravintoloiden hintataso
  • Englannin puhuminen
  • Uuden ympäristön virikkeet
  • Crabbies
  • Alkoholin hinta
  • Panostus jouluun
  • Yllättymistä jokaisella kauppareissulla

Mitä en tule ikävöimään Briteistä
  • Hankala näppis
  • Naurettavuuksiin menevät sähkön säästämis yritykset
  • Ikuisesti märkä pyyhe
  • Kaikkialla esitettävä kysymys ''Hey, how are you doing?'' johon pitäisi vastata jotain kohteliasta salamannopeasti ja sujuvasti, ei vaan onnistu. Moro on hyvä.
  • Primarkista hankittu yöpukuni, legginsseissä oli reikä haaroissa ekan viikon jälkeen.
  • Tehottomuus
  • Liikennekulttuuri
  • Sama ruokalista käytännössä kaikissa ravintoloissa
  • Kylmä ja kuuma vesihana erikseen
  • Ikäkeskustelut
  • Käsikuivain
  • Adapterin kantamista mukana
  • Pyykkitupa
  • Organisaatiokyvyn puute

Muutama havainto siitä mitä muut kuvittelee Suomesta:
  • Jääkarhuja - tottakai
  • Aurinko ei nouse lainkaan talvella
  • Ruotsalaisten vitseissä suomalaiset on aina epäsosiaalisia ja alkoholisteja
  • Ruotsalaiset ei käy Helsingin-risteilyillä
  • Jääkiekko on kansallislaji
  • Poroja lemmikkeinä
  • Osa Skandinavia-nimistä maata

Mutta kulttuurierothan ovat vain rikkaus!

Sincerely yours,
Sanna

Opiskelu MMU:ssa

Nyt kolmen kuukauden kokemuksella pystyn avaamaan täällä opiskeluun liittyviä kokemuksiani. Itse opiskelen siis Erasmus-ohjelman kautta Manchester Metropolitan Universityn Crewen sivukampuksella. Itse opiskelen Sport & Exercise sciencea ja kurssini (units) olen valinnut eri ''pääaineiden'' (courses) alta toisen vuosikurssin valikoimasta. Täällä opiskellaan yliopistossa yleensä vain kolme vuotta ja itse koin nuo toisen vuoden opinnot haastavuudeltaan sopiviksi kun liikunta ei kuitenkaan pääaineeni kotona ole. Crewessa vaihtarit opiskelevat pääasiassa liikuntaa tai kauppatieteitä ja muut pääaineet löytyvät pääasiassa Manchesterin kampukselta.

Mihinkään suurkaupungin sykkeeseen tänne kampukselle on turha kuvitella tulevansa, vaikka yliopiston nimessä Manchester onkin. Kampus on kuitenkin mukavan kokoinen ja about kaikki tuntevat toisensa ja asioita on helppo hoitaa pienehköllä kampuksella. Kampuksen Sports Hallin henkilökunta on esim moikannut nimeltä melkein ensimmäisestä viikosta lähtien ja kampuksen halki kulkiessa tulee aina moikattua ainakin yhtä tuttua. Myös kursseilla on tullut tultua tutuksi niin opettajien kuin muiden opiskelijoidenkin kanssa. Vastaanotto on ainakin omalla kohdallani ollut alusta asti hyvä. Opettajat tuntuvat arvostavan rohkeita vaihtareita, jotka tulevat opiskelemaan vieraalla kielellä ja suurin osa brittiopiskelijoista on nykyään vähintään moikkaustuttuja ja olemme auttaneet toinen toisiamme opiskelujen suhteen.

Apua on ihan tosissaan tullut annettua puolin ja toisin. Britit tulevat yliopistoon 18-19 -vuotiaana ja heidän yleissivistyksessään on omasta näkökulmasta pienempiä ja suurempia aukkoja ja itse olen päässyt esim selventämään mitä eroa on Suomella ja Skandinavialla, miten BMI:n laskukaava toimii ja miten desimaalien pyöristyssäännöt toimivat. Täällä opiskelijat tuntuvat ottavan opiskelut todella rennosti varsinkin siihen nähden, että he maksavat tästä lystistä noin 9000£ eli yli 10 000€ vuodessa. Tietysti kypsempiäkin yksilöitä löytyy, mutta useasti esim. liikuntapedagogiikan palloilutunnit muistuttavat enemmän yläasteen tunteja joissa oppilaat hölmöilevät ja opettaja opettaa kuin tulevien liikunnan opettajien pedagogisten taitojen kehittämistä. Tavallinen ikä valmistua tällä on 21-22 -vuotta, mikä tuntuu itselleni hurjan nuorelta mutta suht hyvin yhteiskunta tuntuu näinkin pyörivän.

Opetukseen täällä joutuu osallistumaan paljon aktiivisemmin kuin kotona. Osittain tämä voi tietysti johtua siitä, että täällä opintoihini kuuluu käytännön tunteja liikunnan puitteissa joita minulla ei Suomessa ole lainkaan. Ryhmäkoot ovat ainakin tällä kampuksella melko pieniä ja perinteisen mallisia luentosaleja ei juurikaan ole vaan opiskelu tapahtuu pienemmissä luokkatiloissa muutaman ison pöydän ympärillä istuen. Tämä tarkoittaa, että takapenkkiin piiloutuminen ja keskittymättömyys ei oikein onnistu. Kahteen kolmesta kurssistani kuuluu peräkkäiset luennot ja seminaari. Luennolla opettaja on enemmän äänessä, mutta esittää yleensä myös kysymyksiä opiskelijoille ja synnyttää keskustelua. Seminaareissa puolestaan keskustellaan ryhmässä, tehdään pieniä tehtäviä ja esityksiä keskustelun tai luettavan pohjalta. Varsinkin seminaareissa aktiivisuus on välttämätöntä ja opettajat osaavat herätellä niitä, jotka yrittävät huomaamattomasti nuokkua. Oppimisen kannalta tällainen aktiivinen opiskelu ja opiskelijoiden osallistaminen on pääasissa hyvä asia. Joskus olisi tietysti mukavampi olla vain yksi anonyymi opiskelija massaluennolla, mutta ainakin omalla kohdallani asioiden käytäntöön vienti ja pakollinen keskustelu on vain hyvä asia.

MMU:ssa opiskelijoille on koulutuslinjan mukaan määritetty neljä kurssia (kukin 30 CREDIT:in eli 15 Suomen opintopisteen arvoinen) jokaiselle opiskeluvuodelle ja ne kestävät läpi vuoden. Jotain pienempiä väliarviointeja saattaa olla ja yleensä joulun aikaan ja kevään päätteeksi suoritetaan jotain, mikä vaikuttaa arviointiin. Tämä voi olla tentti, luentopäiväkirjan palautus, essee tai jokin käytännön suoritus. Itselle tällainen systeemi tuntuu hieman raskaalta ja joustamattomalta, mutta vaihtarin näkökulmasta asiat on kuitenkin hoidettu hyvin ja opettajat ovat mukauttaneet arvioinnit meille sopiviksi aikataulultaan ja suoritustavaltaan. Omista kurssisuorituksistani jäljempänä lisää.

Mitä kursseja minä sitten täällä suoritan? Päätin ottaa nämä vaihto-opiskelut vähän kevyemmin ja suorittaa kolme kurssia (neljä on se tavanomaisin määrä) ja saan kustakin 7,5 opintopistettä. Exercise & Sport Science -tiedekunnassa vaihtarit saavat käytännössä valita mitä tahansa kursseja tiedekunnan valikoimasta, kunhan niiden aikataulut eivät mene päällekkäin. Omat vaihto-opintoni menevät tiedekuntamme kansainvälisten opintojen sivuainekokonaisuuteen, johon voi käytännössä sovittaa mitä vain omaan alaansa liittyviä vieraalla kielellä suoritettuja opintoja. Minun ei siis tarvinnut miettiä kurssien korvaavuuksia Jyväskylässä järjesttävien kurssien kanssa, vaan ainoastaan että aihepiirit jollain lailla liittyvät omiin terveyskasvatuksen ja liikunnan opintoihini. Tulen saamaan muutaman opintopisteen kielikeskukselta ylimääräisenä kieltenkurssina vieraalla kielellä suoritettujen opintojen ansiosta ja tämän jälkeen kokonaisuuden 25op on toivon mukaan täynnä. Pyrin ottamaan täällä sellaisia kursseja, joita ei Suomessa tulisi suoritettua ja/tai joiden aihepiireistä tiedän edes jotain etukäteen. Seuraavaksi sitten noista kursseistani:

Children's Health and Exercise
Kurssilla tutustutaan lasten terveyteen ja kehitykseen vaikuttaviin tekijöihin ja terveellisen elämäntyyliin edistämisen keinoihin. Tähän asti aika laidasta laitaan on ollut asiaa luuston kehityksesta ylipainoon ja ravintoasioihin. Mietitään miten asioihin pystyisi vaikuttamaan kouluympäristössä. Luentoja, pieniä tehtäviä ja keskustelua. Pääosin itselle tuttua asiaa ollut, mutta uudenlaisena kokonaisuuteena. Varsinkin biologiaan liittyvissä jutuissa ei voi saada liikaa kertausta. Muut opiskelijat tekee tentin joulun jälkeen, itse kirjoitan esseen valitsemastani aiheesta ennen joulua.

Physical Education and Sport Pedagogy 2
Analysoidaan oppimista ja suorituksia erilaisten urheilulajien yhteydessä. Käydään läpi oppimiseen ja arviointiin liittyviä teorioita sekä käytäntöä. Liittyy pääasiassa joukkuepeleihin. Luentoja ja pelaamista ja opettamista käytännössä. Itselle paljon uutta ja tuntuu, että pää höyryää ajatuksista joka perjantai-iltapäivä. Jouluksi pitää kaikkien kirjoittaa portfolio syksyn asioista ja rinnastaa niitä teorioihin.


Sporting Cultures
Sosiologian teorioita urheiluun liittyen. Miten mennyt ja nykyinen urheilun kulttuurinen organisaatio muokkaa urheilun ammattilaisten näkemyksiä ja toimia.  Tähän asti käyty luennoilla aina uusi teoria läpi ja seminaareissa keskusteltu siitä ja yhdistelty käytännön esimerkkeihin. Monivalintatentti ennen joulua niin kuin muillakin ja essee samalla otsikolla kuin muilla tenttikysymyksenä joulun jälkeen.

Kurssini ovat keskenään hyvin erilaisia ja se pitää homman tietysti vain mielenkiintoisena. Mielipiteeni lempparista ja inhokista vaihtuu viikottain. Kaksi ekaa kuuluvat liikunnan opetuksen kokonaisuuden alle ja viimeinen liikuntahallinnon kokonaisuuteen. Jos nämä opinnot oikeasti kiinnostavat jotakuta ja haluat tietää lisää niin rohkeasti vaan viestiä tulemaan!

Sincerely yours,
Sanna

perjantai 9. joulukuuta 2016

Nessien haamu ja lampaan sisäelimiä

Otsikko kuulostaa ihan kehnon kauhuleffan nimeltä. Teimme tosiaan reilu viikko sitten pienellä vaihtariporukalla viiden päivän reissun Skotlantiin. Matkareittimme oli Crewe-Edinburgh-Inverness-Drumnadrochit (Loch Ness)-Inverness-Glasgow-Crewe ja Edinburghissa vietimme yhden yön samoin kun Drumnadrochitin kylässä Loch Nessin rannalla ja viimeiset kaksi yötä Glasgowssa.




Keskiviikkoaamuna Edinburghin junassa hihkuimme kilpaa ruotsalaisten kanssa, kun maisema rupesi vaihtumaan vihreästä valkoiseksi ja lehtipuut havuversioiksi. Samaan hengenvetoon pohdimme, että ihan tosissaanko sytymme näin paljon samoista maisemista, joita VR:n ikkunoista saa kyllä katsella ihan sielunsa kyllyydestä. Pitääpä muistaa tämä kotimatkalla.
   

Edinburgh pisti panokset korkealle heti reissun alkuun. Kaupunki otti meidät vastaan aurinkoisena ja kiireettömänä. Majoituimme kaupungin suurehkossa vanhassa kaupungissa ja saimme siellä lähes koko päivän kulumaan. Junaradan toiselle puolen, uudempaan keskustaan, suuntasimme vain katsastamaan joulutorin, nautiskelemaan gluhweinista sekä maailmanpyörän maisemista. Päivän teemana oli muuten pelkojen voittaminen, korkeanpaikankammoinen kreikkalainen kaverimme uskaltautui maailmanpyörään, minä söin caesarsalaattia ensi kertaa vuoden 2012 case ruokamyrkytyksen jälkeen ja jäi vain yhden shotin päähän, että toinen ruotsalaisista olisi suostunut meidän muiden parturoitavaksi. Niin ja käytiinhän me morjestamassa Dolly-lammasta National Museum of Scotland:ssa. Oli muuten hieno paikka, kaikenlaisia juttuja mitä pääsi kokeilemaan ja ylipäätään oli muutakin kuin muinaisia esineitä vitriinissä toisin kuin esim. British Museumissa Lontoossa. Illallisella maisteltiin sitten Dollyn jälkeläisiä (joita ei muuten oikeasti taida olla) haggiksen muodossa. Tämä perinneherkkuhan kypsytetään lampaan vatsalaukussa ja siinä on kaurahiutaleiden kaverina mm. lampaan maksaa, keuhkoa ja sydäntä. Mmmm. Suu tuntuma oli mustamakkaramainen (mikä adjektiivi) ja maku hmm ihan siedettävä, mutta kaksi haarukallista riitti. Maistelun hetkellä emme siis vielä tienneet mitä olimme syömässä ja hyvä niin. Uutta case ruokamyrkytystä hieman odottelin, mutta jäi toistaiseksi kokematta.










 

Torstaiaamuna uusi kolmetuntinen junassa kohti Pohjois-Skotlantia ja Invernessia. Junasta hypätessä alettiin jo olla maaseudulla, mutta otimme vielä parinkymmenen minuutin bussin Drumnadrochitin kylään, joka oli aivan Loch Nessin rannalla. Kylästä löytyi tosiaan vähän asutusta, majatalo ja hotelli ravintoloineen sekä huoltoasema, jonka yhteydessä oli kauppa. Torstaina päädyimme vain illastamaan (yllättäen) hotellin ravintolaan sekä pelaamaan lautapelejä majatalomme oleskelutilaan. Majatalossa työskennellyt espanjalainen suositteli kyllä hiippailemista lähistöllä olevaan vanhaan linnaan yöaikaan, mutta se jäi näiltä pupupöksyiltä väliin säkkipimeässä kylässä, joka muistutti jo muutenkin loistavaa lähtökohtaa kunnon kauhuleffalle. Perjantaina kävimme sitten päivänvalossa katsastamassa tämän Urquhartin linnan, joka oli aikoinaan rakennettu Loch Nessin rantaan. Linnoituksen yhteydessä oli uimarannan tapainen ja ajattelimme että jotain jännää on tehtävä jossei hirviötä satu näkymään joten hörppäsimme vettä legendaarisesta järvestä. Eikä vieläkään vatsaoireita. Kotiin palatessa näin kyllä epämääräisen yksinäisen pilviharson tapaisen leijuvan järven päällä ja olen aika varma että Nessie oli tullut kummittelemaan.




Glasgow ei antanut meille ihan yhtä iskevää ensivaikutelmaa kuin Edinburgh. Kaupunki oli huonolla tavalla modernimpi kuin Edinburgh, jotenkin kolkko, hostellimme sijaitsi juna-asemaan nähden toisella puolen kaupunkia vaikka luulimme varanneemme sen läheltä ja no, itse hostelli, sanotaan että putka veisi hinta-laatusuhteellaan voiton. Aina ei voi onnistaa hostellien kanssa ja nyt on pohjanoteeraus koettuna. Huterat sängyt, ruskeat lakanat, kalterit ikkunoissa, tunkkainen tupakansavuinen ilma, likaiset lattiat, jääkylmät vessat, varastohuoneeseen raivattu oleskelutila ym. Oli meillä sentään palju, johon en kyllä olisi upottanut edes pikkuvarvastani. Noniin se siitä, muuten kaupunki vaikutti panostaneen pääasiassa shoppailuun, toimistoihin ja biletykseen. Mitään kaunista katseltavaa keskusta-alue ei ollut, mutta mukavaa suurkaupungin sykettä kuitenkin. Sunnuntaina kävimme Glasgown yliopiston alueella, jonka ympäristö miellytti silmää jo paljon enemmän. Yliopisto liittyy kuulemma Harry Potteriin, hieman epäselväksi vain jäi onko siellä oikeasti kuvattu jotain vain onko se vain toiminut inspiraationa Tylypahkalle. Vaikuttavan näköinen paikka joka tapauksessa. Sunnuntain päätimme reissun ehdottomasti parhaaseen ateriaan kreikkalaisessa tapas-paikassa. Vatsa täynnä halloumia ja tzazikia oli mukava hypätä viimeiselle kolmen tunnin junamatkalle kohti Crewea. Enpä olisi uskonut, että voisin olla niin iloinen päästessäni nukkumaan ''omaan'' natisevaan sänkyyni ja peseytymään suihkussa, jota poikaystäväni kuvaili ''sama kun peseytyisi jollain vesipyssyllä, enkä puhu nyt mistään super soakerista''. Oi sitä ilon ja onnen päivää 15 yön päästä kun pääsen oikeasti omaan sänkyyn ja suihkuun!




Reissussa rähjääntyminen alkaa riittää tältä erää. Tämä viikko on viilattu esseitä palautuskuntoon ja pari päivää pitäisi vielä jaksaa lukea tenttiin. Väliin on onneksi mahtunut esimerkiksi perinteinen hollantilainen Sinterklaas ilta lahjanvaihtoineen (ja ''perhe''valokuvineen). Keskiviikkona päästiin vihdoin taas pelaamaan korista ja vieläpä kotisalissa. Tunnelma oli korkealla ja peli tiukka, mutta osaamisen taso on mitä on ja päästettiin vastustaja ikävästi ohi viimeisillä minuuteilla. Vielä olisi ensi viikolla yksi peli jäljellä (jos sitä ei satuta perumaan viime hetkellä kuten kahta edellistä vieraspeliä) ja sen jälkeen seuraavassa korismatsissa pääsenkin jo taas pukemaan päälle tuttua mustaturkoosia!

 

Ai niin sattuipa tuossa menneellä viikolla semmoinen juttu, että mut valittiin ensi vuodeksi Liikunnan Riemun puheenjohtajaksi. Ihan huikea kunnia (vaikka perinteisesti vastaehdokkaita oli nolla) ja paljon puuhaa ensi vuodelle rakkaan seuran parissa. Pieni koti-ikävä saattoi hetkellisesti iskeä kun seurasin tuttujen naamojen hyörimistä Periscope-lähetyksessä. Mistä päästäänkin siihen, että WTF kaksi viikkoa jäljellä! Älkää ihmetelkö, jos ajankohtaisia kuulumisia ei tule ennen kuin istun Heathrown lentokentällä odottamassa koneen vaihtoa.. Muutama asiapitoisempi postaus on kyllä jo julkaisuvalmiina. Kaikki nyt vaan irti viimeisistä viikoista!!

Sincerely yours,
Sanna

maanantai 5. joulukuuta 2016

Käytännön asioita

Isketäänpä tähän väliin vähän faktoja käytännön asioista vaihtoon lähtemiseen ja erityisesti täällä Briteissä elämiseen ja olemiseen liittyen. On sitten joku mahdollisuus saada se raportti korvattua tällä ja ihan mukava, jos jollekulle pystyn olemaan avuksi. Tosin jos tuo Brexit pääsee toteutumaan vaihtarihommat tähän suuntaan muuttuvat hankalammiksi ja tekstini suht hyödyttömäksi. Pistetään vinkit jakoon nyt kuitenkin.

Ruumiin ravitseminen:
  • Ruoka on varsinkin isoissa marketeissa pääosin aavistuksen halvempaa kuin Suomessa (varsinkin nyt kun punnan kurssi on varsin suotuisa) esim. 900g kanaa maksaa noin £5 ja kilo porkkanoita 60p.
  • Kuulemma eri luokkaan kuuluvat käyvät eri ruokakaupoissa, mutta itse en ole jaksanut välittää koko faktasta koska en anna hirveästi arvoa muutenkaan tälle luokkajaolle.
  • Tesco, Asda ja Aldi ovat edullisimpia ruokakauppoja, joista saa kaiken tarpeellisen ja vähän päälle. Marks&Spencerissä valikoima on hieman laadukkaamman oloinen, mutta myös aavistuksen kalliimpi. Co-op on oma lähikauppamme, valikoima on Siwan kokoiseksi kaupaksi hyvä ja suhte edullinen. Muitakin ketjuja on, mutta nämä ovat Crewessa lähimpänä.
  • Kananmunat ja omenat on kalliita.
  • Alkoholijuomien ja herkkujen suhteen valikoimat ovat suomalaiselle hämmentävän laajat ja hinnat niin ikään alhaisemmat niin kaupassa kuin pubeissakin.
  • Ravintolat: Subwayssa saa lounaan (puolikas leipä+juoma) 3£, kiinalaisessa syötiin juuri lounas (alku- ja pääruoka) £7 hintaan, pubeissa burgeriateriat ovat £5-7. Pikkukaupungeissa hinnat ovat luonnollisesti halvemmat kuin esim. Lontoossa. Kaikki tuntuvat suosivan kotiinkuljetusta ja monissa ravintoloissa ei pysty syödä lainkaan paikanpäällä.
  • Ainakin MMU:n Crewen kampuksella on lämmintä ruokaa tarjolla arkipäivisin ja lista koostuu päivittäin kolmesta eri vaihtoehdosta. Yleensä on joku burgeri, keitto sekä itämaishenkinen annos valittavana. Lämmin ruoka maksaa noin £4 ja salaatista ja juomasta saa maksaa melkein saman verran lisää. Yliopistolla on myös pari kahvilaa, joista saa makeita ja suolaisia herkkuja sekä jotain kylmää ''ruokaa'' kuten kolmioleipiä ja wrappeja.
  • Oma ratkaisuni on ollut kokata varastoon ja kuljettaa eväsrasioita mukana koulussa. Mukavan lisähaasteen asiaan on tuonut se, että kampukselta ei tällä hetkellä löydy mikroa opiskelijoiden käyttöön. 
  • Aika käteväksi on todettu, että lähin kauppa sekä Subway, kiinalainen ravintola ja pubi sijaitsevat kaikki alle 50 metrin matkan päässä asuntolastamme.

Sielun ravitseminen:
  • Opiskelu, katso aiempi postaukseni aiheesta:
  • Urheilu
    • Yliopistolta löytyy paljon omia joukkueita ja lajikirjo on laaja. Joukkueisiin on helppo liittyä ja monet harrastelevat jopa ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta lajista. 
    • Joukkueiden toimintaan voi liittyä, vaikka ei haluaisikaan osallistua itse urheiluun sillä treenien ja otteluiden ohessa joukkueiden viikottaiset kokoontumiset ''socials'' ovat tärkeä osa toimintaa ja niihin voi mennä periaatteessa kuka vain mukaan. Suosittelen osallistumaan ainakin kerran, varmasti jää kerrottavaa jälkipolville. 
    • Yliopistolla on tarjolla varsinaisten joukkueiden lisäksi viikottain ryhmäliikuntaa ja palloilua kaikille halukkaille. Itselläni olisi ainakin tarkoituksena mennä vielä näille vuoroille kokeilemaan esim. netballia ja nyrkkeilyä.
    • Täällä on myös paljon kivaa luontoa missä lenkkeillä ja koululta löytyy kuntosali.
  • Bileet
    • Yliopistolla Union (vastaa ehkä ylioppilaskuntia Suomessa) järjestää kerran viikossa bileet kampuksella. Päivisin ruokalana toimiva tila muuttuu klubiksi. Sopivan lyhyen matkan päästä asuntolasta ja opiskelijaystävälliset hinnat sekä tuttuja naamoja kampukselta.
    • Itse olemme järjestäneet paljon bileitä vaihtareiden kanssa ihan täällä meidän asuntolassa. Tulee halvaksi ja oma sänky on lähellä, musiikin saa itse valita ja voi myös päättää onko enemmän juttelutuulella vai haluaako esitellä tanssimuuvejaan.
    • Varsinaisista yökerhoista on päässyt kertymään varsin heikosti kokemusta. Crewesta löytyy yksi, Box nimeltään, jossa järjestetään opiskelijabileet aina tiistaisin. Juomat ainakin sopivan halpoja.
    • Maassa maan tavalla, pubeissa on tullut istuskeltua. Hanajuomia, musiikki sopivalla voimakkuudella ja yleensä pieni tanssilattiakin löytyy. Yleensä ikähaitari ihan laidasta lainaan.
    • Varsinkin ekoilla viikoilla, mutta myös läpi kouluvuoden järjestetään kaikkea ekstraa kuten pubikierroksia naapurikaupunkeihin ja bussikuljetuksia viikon parhaisiin bileisiin, jos tanssijalka oikein vipattaa. 
    • Monet pubit ja yökerhot menevät täällä jo kahdelta kiinni. Isoimmissa kaupungeissa pääsee luonnollisesti bailaamaan ihan kellon ympäri niin halutessaan.

Oleminen ja eläminen:
  • Asuminen
    • Crewen kampukselle tullessa asumisen kanssa pääsee aika helpolla. Kampuksen ainut asuntola on Booth Hall, josta pystytään 100% varmuudella lupaamaan huoneet kaikille vaihtareille. Manchesterin kampuksella nämä asunnot eivät riitä kaikille ja osa vaihtareista joutuu saapumaan maahan vailla asuntoa ja paikan päällä vuokraamaan asunnon yksityiseltä.
    • Vaihtareille tehdään lukukauden mittainen vuokrasopimus (itselläni 10.9.-7.1.) ja tältä ajalta maksan vuokraa noin 1700 euroa. Hieman tyyristä, mutta helppoa. Itselläni ainakin yksi iso stressin aihe oli tämän ansiosta pois listalta. Syksyn vaihtareiden vuokrasopimukset luvattiin hoitaa kesäkuun aikana, mutta lopulta prosessissa meni elokuun loppuun toimiston väen lomaillessa. Jouduin myös pyytämään erikseen paperista vuokrasopimusta Kelaa varten.
    • Asuntola-alue on siisti ja aidattu ja täällä on 24/7 reception ihan vain meitä varten. Omaan huoneeseen päästäkseen täytyy käyttää kahta eri avainta vähintään neljässä eri lukossa, turvallisuuden tunne on ainakin taattu.
    • Booth Hallissa on yhteensä kahdeksan rappua ja rapuissa on aina neljä kerrosta. Jokaisessa kerroksessa on neljä flattia ja jokaisessa flatissa seitsemän asuntoa sekä yhteinen keittiö. Käsittääkseni kaikissa huoneissa on oma vessa, jossa on myös suihku. Meillä vaihtarit on majoitettu kolmen vierekkäiseen flattiin, mikä on erittäin mukava ratkaisu.
    • Huoneessa on valmiina sänky patjoineen, työpöytä, kaksi tuolia, yöpöytä ja valaisin sekä vaatekaappi. Petivaatteet saa lainaan ensimmäiseksi viikoksi, mutta sen jälkeen ne on hankittava jostain itse. Poundworldit sun muut myy niitä onneksi edulliseen hintaan.
    • Keittiössä on kaksi hellaa ja uunia, jääkaappi ja pakastin joissa on molemmissa kullekkin omat lokeronsa, jokaiselle oma kuivatavarakaappi, pesuallas, mikro, paahdin, vedenkeitin, ruokapöytä sekä joitain siivousvälineitä. Keittiössä käy myös siivooja kerran viikossa.
    • Keittiövälineet ja astiat on hankittava itse, suosittelen ostamaan ainakin isommat jutut yhdessä kämppisten kanssa. Itse vähän hätäilin kun olin ensimmäisenä täällä ja ostin melkein kaiken itse.
    • Booth Hallista löytyy pyykkitupa pesukoneineen ja kuivausrumpuineen, mutta niiden käynnistyksestä täytyy maksaa noin 2£/kerta. Hirveästi muita vaihtoehtoja pyykkäämiselle ei ole mutta kuluja voi sentään koittaa jakaa kavereiden kanssa.
    • Huoneissa on syksyn ja talven aikaan kylmä ja patterit pysyvät kerrallaan päällä noin 20 minuuttia. Tässä maassa säästetään sähköä intohimolla. Lattialämmityksestä ei luonnollisesti ole tietoakaan, ihania suihkureissuja. Villasukat on must!
  • Matkustaminen
    • Crewe on sopivasti muutaman Britannian halki kulkevan pääraiteen risteyskohdassa ja täältä on helppo liikkua ihan joka suuntaan.
    • Heti tänne saapuessaan kannattaa juna-asemalta hankkia 16-25 railcard, joka kustansi ainakin nyt £30 ja sillä saa vähintään kolmanneksen pois aikuisten junalippujen hinnoista. Passikuva ja lyhyen lomakkeen täyttäminen riittää kortin saamiseksi. 
    • Junalla on erittäin halpa matkustaa, jos pystyy vähääkään ennakoimaan matkojaan ja joustamaan aikatauluissa. Olen esimerkiksi ostanut toistuvasti £2 lippuja Crewe-Manchester välille ja Lontooseen ja takaisin pääsee hitaalla junalla vajaan £12 hintaan.
    • www.thetrainline.com kattaa kaikki junayhtiöt ja olemme ostaneet oikeastaan kaikki junalippumme kyseiseltä sivustolta. 
    • Täällä junaan ei yleensä osteta paikkalippuja ja on myös yleistä ostaa avoin paluulippu päiväreissulle, sillä sen saa samaan hintaan tai jopa halvemmalla kuin tiettyyn junaan sidotun paluun.
    • Alle tunnissa Crewesta pääsee esimerkiksi seuraaviin kohteisiin: Liverpool, Manchester, Chester, Nantwich, Brimingham ja Warrington. Lontooseen pääsee nopeimmillaan 1,5 tunnissa, jos on valmis maksamaan lipusta vähän enemmän. Jopa kaukaisemmat kohteet kuten Edinburgh, Glasgow ja Lontoo hitaalla junalla ovat vain kolmen tunnin matkan päässä. Sama kuin Jyväskylä-Helsinki, mutta vain murto-osalla hinnasta.
    • Yliopiston yhteistyökumppanit järjestävät Stonehengen ja kansallispuistojen kaltaisiin tunnettuihin kohteisiin opiskelijabudjettiin sopivia päivä/viikonloppureissuja.
    • Manchesterin lentokenttä on reilun puolen tunnin junamatkan päästä ja lentäminen on edullisempaa ja luonnollisesti nopeampaa kuin Suomesta matkustaessa.
  • Kulttuuri
    • Mitään valtavaa kulttuurishokkia en koe täällä kokeneeni. Ihmisten kanssa pärjää samanlaisella käytöksellä kuin suomessakin, please voisi tietysti muistaa sanoa hieman useammin.
    • Ihmisten tapa moikata on hirveän tuttavallinen. Hi, how are you/ are you okay on tavallisin tapa tervehtiä ja kun itse vielä pohdin mitä minulle mahtaa kuulua kaveri on mennyt jo ohi ja pahimmassa tapauksessa en ole muistanut edes sitä hi:ta päästää suustani. Kysymykseen ei todellisuudessa odoteta vastaukseksi suurempaa selontekoa vaan I'm alright/I'm fine, how are you riittää oikein hyvin.
    • On täysin tavallista, että kaupan myyjä kutsuu sinua kullakseen tai rakkaakseen.
    • Ihmiset ovat pääosin ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan ja yrittävät ymmärtää mitä olemme sanomassa. Useamman kerran olen saanut kertoa kaupan kassalla mistä olen kotoisin.
Tässä nyt jotain mitä itselleni tuli mieleen Britteihin muuttamiseen ja vaihtarina elämiseen liittyen. Ainakin Creween tulijoiden luulisin hyötyvän.

Sincerely yours,
Sanna

tiistai 22. marraskuuta 2016

Paluu ruotuun

ja muita iltapäivälehtien vetäviä otsikoita heti uudenvuoden jälkeen. Ja kesän koittaessa. Ja kesän jälkeen. Itse heitin tämän kliseisen fraasin ilmoille tämän viikon maanantaina. Parin viikon lähes täyspäiväisen vetelehtimisen jälkeen naamalle läsähti fakta, että koulutehtävien deadlinet häämöttävät kolmen viikon päässä. Akateemisesti pätevää englannin kielistä tekstiä pitäisi olla siihen mennessä sorvattuna noin viiden tuhannen sanan edestä minimoiduin kielioppivirhein.

Eihän siinä, tuumasta toimeen. Maanantai alkoi luennolta lintsaamisella ja pääkopan tyhjentämisellä viiden blogitekstin verran. Kyllä sitä muutakin tekstiä kai vähän tuli tehtailtua. Koko viikko jatkui samalla teemalla: käynnistymisvaikeuksia, mutta tulipahan tehtyä jotain. Nyt sunnuntai-iltana sain jopa pienen inspiraation, mutta aika ja energiavarastot loppuu auttamattomasti kesken kun aloittaa hommat iltaseitsemältä. No mutta hei, eikö maanantai olekin se paras päivä palata taas ruotuun! Kreikkalainen ystäväni heitti äsken tähän liittyen rohkaiseva lausahduksen (joka on kyllä muutenkin hänen joka kolmas lauseensa) ''Don't worry''. Aika huoleton olen kyllä omaksi itsekseni ollutkin, kai se kuuluisa pohjalainen työmoraali ei vain tahdo antaa periksi.


Onks tää se kun lemmikit ja omistajat alkaa muistuttaa toisiaan?
Onks tää se kun lemmikit ja omistajat alkaa muistuttaa toisiaan?
Nyt kun nerokkaan otsikon sanoma on purettu voin sujuvasti siirtyä muihin aiheisiin. Kuten meidän loistokkaaseen mission possibleen, kauden tokaan korismatsiin ja jouluostoksiin Chesterissa. Mission possible kuulostaa hauskimmalta joten pidetään jännitystä vielä hetki yllä. Keskiviikkona ajelimme tosiaan Manchesteriin pelaamaan kauden tokaa korismatsia. Lähtökohdat olivat jälleen huikaisevat: 6 pelaajaa, eksyminen matkalla jonka johdosta 12min aikaa lämmitellä, ei yhtään kunnon joukkuetreeniä sitten edellisen pelin sekä kadonneiden pelipaitojen saapuminen pesemättöminä poikien joukkueelta. Mitä sitä pienistä. Edellisen postauksen pohdinnoista inspiroituneena päätin ottaa homman vähän vähemmän vakavasti tällä kertaa. Se kannatti, ei olisi muuten pääkoppa kestänyt kaverin 18 pisteen johtoa ekan erän jälkeen ja 98-50 loppulukemia. Minkkien perinteinen murskatappiopelien tavoite kävi kyllä sopivasti toteen. Kotimatkalla tutkailin pöytäkirjaa ja huomasin, että olin paininut koko ottelun ajan toista suomalaista vastaan mutta tämä ei sattunut käymään ilmi ottelun aikana. Pitää varmaan alkaa varmuudeksi kiroilemaan suomeksi ettei vahinko pääse toistumaan.
 

Kun pelireissulta päästiin kotiin kaverit odottivat jo valmiina kokomustissa jätesäkkien kanssa. Koko viikon kohokohta eli mission stealing a christmastree oli käsillä. Ei olla vieläkään selvillä tehtiinkö oikeasti laittomuuksia vai päteekö tääläkin jokamiehenoikeus. Ihkaoma joulupuu saatiin kuitenkin hankittua läheisestä metsiköstä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että jouduimme toteamaan etteivät lehtipuun oksat kestä maljakossa puolta vuorokautta pidempään. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan torstaina lähdettiin uudelle ryöstöretkelle. Tällä kertaa löydettiin havuinen versio, joka oli ihan oikeasti pieni puu. Ilta meni ruotsalaista glögiä nautiskellessa ja kuusenkoristeita askarrellessa. Voi olla, että sama kaava joudutaan toistamaan vielä muutamaan otteeseen ennen kuin pääsemme nautiskelemaan edes ennenaikaista jouluateriaamme.

Illalla mennään, illalla mennään


Kuusivarkaisiin, kuusivarkaisiin
ou jee

 




Ethän kerro kellekään
Kaikesta joulutohinasta inspiroituneena oli sitten pakko lähteä Chesteriin jouluostoksille lauantaina. Oikeasti otin hommaan viikolla jo pienen varaslähdön internetin ihmeellisessä maailmassa, sillä tiesin että kaikkia lahjoja en kuitenkaan saisi laukkuuni mahdutettua. Tarkoitus oli myös käydä paikallisella pop up -torilla, joka järjestetään kerran kuussa. Bongasin mainoksen jo ensimmäisellä Chesterin visiitillämme syyskuussa ja nyt vihdoin pääsin sinne. Voi mikä pettymys se sitten olikaan. Vajaa parikymmentä myyjää ja tarjonta vastasi Lapuan toria kauniina kesäpäivänä. Jos joku ei ymmärtänyt vertauskuvaa niin ei tarjonta ei todellakaan vastannut odotuksiani tai tarpeitani eikä yhtäkään pop up-toria, joissa olen Suomessa vieraillut. Vai olisiko joku halunnut hamahelmi pokemoneja tai röyhelöessuja? Nielin pettymyksen ja hoitelin ostokset lopulta kaupungin keskustassa ja outlet-kylässä. Kaupungin joulutori oli erittäin kaunis eikä läheskään niin täyteen ammuttu kuin Manchesterin vastaava viikkoa aiemmin, sille peukku.



Nyt painun vällyjen väliin katsomaan rästi-Salkkarit ja keskittymään tulevaan viikkoon. Keskiviikkoaamuna on lähtö Skotlantiin koko loppuviikoksi eli kuulumisia päivittelen varmaan sitten reissun jälkeen.

Kind regards,
Sanna